Löytöretkiä osa 2.
Matkailua Pyhä-Luostolla
Kesällä 2019 teimme reissuja Suomessa. Yksi mieleenpainuva hetki oli käydä 220 metriä syvässä Isokurussa Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Siellä kurun pohjalla kävellessä ja katsellessa ylösnousevia rinteitä mieleeni tuli kuin Raamatun lehdet joiden keskellä kulki polku.
Se näkymä tuntui samalta kuin näin mielessäni vuosia sitten niihin aikoihin kun Jumala uudisti uskoani. Olin kulkenut pitkän ja kuivan erämaataipaleen ja tulin ristin luo. ”Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:6 Näin myös edessäni tien joka oli edeltä valmistettu. Sen varrella oli kallioita, joista pulppusi vesipuroja ja matkanvarrella oli levähdyspaikkoja ja kauniita maisemia. Jeesus kutsui minua voimakkaasti ja tiesin että minun oli jätettävä kaikki Hänen käsiinsä. Olin uupunut, enkä jaksanut kulkea eteenpäin omin voimin. Niihin aikoihin jätin koko elämäni Jeesuksen käsiin. Siitä hetkestä aukeni uusi tie edessäni Hänen kanssaan.

Palataanpa Isoonkuruun. Matkan varrella oli keitaita, ihania levähdyspaikkoja kuten Pyhänkasteenputous. Päivä oli todella helteinen, mutta päätimme jatkaa patikointia aina Pyhätunturin laelle asti. Voin sanoa, että kunto oli koetuksella kun lopulta kantoista ja kivikkoista rinnnettä kiipesimme aina välillä pysähtyen varjoon ja vesipullot tyhjenivät liiankin nopeasti. Olo oli kyllä niin helpottunut, kun pääsimme ylös ja upeat maisemat olivat edessämme.
Kilvoittelua
Meidän elämä on välillä kilvoittelua, ja välillä voimat voi olla vähissä. Saamme levätä ja jatkaa matkaa kohti päämäärää. Aina se ei ole helppoa ja voimme joutua matkaamaan pitkiäkin matkoja erämaassa ja kuivuudessa. Myös tämän olen kokenut hengellisessä elämässäni. Kyselin, miksi asiat eivät tapahdu nopeammin ja minun aikataulussani. Kuitenkin minulle annettiin voima mennä eteenpäin seuraavaan päivään. Kaikkeen ei aina saakaan vastausta tai ymmärrys tulee jälkeenpäin. Näin sen oli mentävä ja tällä oli tarkoituksensa. Minulle johdattui ihania ystäviä tueksi ympärilleni. Siksi tiedän miten arvokas asia on, että kannamme toistemme kuormia ja autamme läheisiämme sillä tavoin kuin voimme ja osaamme.
Päämääräni oli tuolloin kuumana heinäkuun päivänä Pyhä-tunturi, mutta elämäni päämäärä on kerran olla taivaassa Jeesuksen luona. Ennen sitä tahdon tehdä niitä asioita, joita hän on minulle suunnitellut. Sitä kyselenkin päivittäin, mikä on tänään tahtosi. Heikkona ja vajavaisena, käytä sillä tavalla kuin tahdot. Jumalalla on myös sinulle suunnitelma ja Hän rakastaa sinua.

Ametistikaivoksella
Kävimme myös Lampivaaran Ametistikaivoksella, joka sijaitsee myös Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Siellä pääsimme louhimaan ihan aitoja ametisteja. Saimmepa ottaa nyrkkiin mahtuvan itsekaivetun ametistin mukaammekin. Mitä ihania aarteita maa sisäänsä kätkeekään.



Tälle matkalle mahtui paljon mieleenpainuvia kokemuksia, kuten yöpyminen Rykimäkerolla teltassa, ja herääminen aamuauringon nousuun. Olipa hauska sattumus myös, että parina aamuna eräs vanhempi herra käveli tuon retkeilyalueen ohi ja pysähtyi rykimään ja jatkoi sitten matkaa. Näin myös ensikertaa kuukkelin, joka kävi kodan ovella katsomassa olisiko meillä jotain annettavaa.
Varmuus
Tältä reissulta tarttui paljon ideoita joita aloin työstämään. En ollut kuitenkaan vielä ihan varma uskallanko hypätä yrittäjyyteen. Kipinä oli kuitenkin asiaan jo syttynyt ja aloin tekemään taustaselvitystyötä kuinka käytännönasiat järjestyisi, jos aloittaisin koruhommat. Askel kerrallaan asiat alkoivat selviämään ja kun joulukuu koitti niin minulla oli sisäinen varmuus siitä, että tämä askel tulee tehdä vuoden alusta. Kaunis Jewelry & Design oli aika perustaa. Ja tässä sitä ollaan.
Seuraavassa blogissani kerron mm. siitä miten uusi koruidea alkoi kehittymään luonnoslehtiöiden reunoilta tehdyistä piirroksista kohti korua. Saat tulla mukaan luomisprosessiin, joka tässäkin tapauksessa on kestänyt jo vuosia eikä malli ole vieläkään valmis. Kuitenkin kaikelle on oma aikansa.
Siunaten
Silja